Taas lamellaaria

Löin pääni enkä ehtinyt levätä! Iik! Lupasin tehdä ystävälleni oman lamellaaripanssarin. Onneksi kyseessä ei ole minun kokoiseni henkilö, vaan rahtusen pienempi. Yritän dokumentoida prosessia sekä etsiä jotain dokumenttia tekosilleni. Mutta olen täysin tietoinen(ja ollos sinäkin) että kyseessä ei ole akateeminen tutkimus.

Lamellaari?
Lamellaaripanssarilla tarkoitetaan tässä tekstissä metalli”suomuista” joko nahalla tai metallilenkeillä yhteenliittämällä tehtyä haarniskaa. Tällaisia on ollut käytössä niin euroopan kuin lähi- ja kaukoidän alueella eri aikakausina. Vaikkakin mallit saattavat olla erilaisia ja itse lamelit eri muotoisia, on haarniskan perusperiaate aina ollut sama.
Lamellaaria on ollut niin pelkän torson suojaavana versiona, kuin pitkänä reidet suojaavana. Samoin on myös olkapäillä ja hartioillakin saattanut olla suojaavat osansa. Lisäksi olen nähnyt kuvallisia väitteitä lameleista tehdystä kamaelista tai muista kaulasuojista.

Lähteitä
ASK:n sivuilta löytyy kuvia eri mallisista lameleista. Järkytyin huomatessani omien lamelieni muistuttavan pitkälti Japanilaisia. Mutta sitten taas jotkut muut lähteet ovat väittäneet ainakin Roomalaisten lamelien olleen samanmuotoisia kuin omani. Mene ja tiedä. Lienee kuitenkin myöhäistä tehdä asialle mitään koska oma panssarini on jo tehty ja käytetty. Lähteenä omani tekemiseen käytin aikanaan Ospreyn Men-at-Arms sarjan kirjaa 171 ”Salladin and the Saracens” kirjan kuvitusta.
Tulen käyttämään myös uuden panssarin teossa tätä. Mutta enemmän käytän lähteinä kuvia mitä olen löytänyt aiheesta.
Kirjat:
Ospreyn Men-at-Arms 171 Salladin and the Saracens
Osprey Men-at Arms 399 ”Medieval Scandinavian Armies 2

Internet:
ASK
Regia Anglorum

Materiaalit ja tekniikka.
5mm konenauha. Käytössämme on 30m rulla. Konenauha on sinänsä turhan modernia tavaraa makuuni. Mutta sitten taas arvostan että suojat kestävät. Joten olen tässä tapauksessa valmis tekemään kompromissin. Oma nauhani on kestänyt sateita ja hikeä jo useamman vuoden ilman että haarniska on purkautunut hyökkäyksessä. Lisäksi huomasin juuri saatuani nauhan käteeni että se oli paremman näköistä kuin mitä luulin.
Ja sitten tottakai lamelit. Lamelit eivät valitettavasti ole juuri korrektin muotoisia vertaamiini kuviin. Mutta sitä on myöhäistä enää surra.

Työkaluihin kuuluu lähinnä pihtejä ja nahkaveitsi. Enempää tämä ei tarvitse, Pihdit ovat mukavia nyörin kiristämisessä. Lisäksi mahdolliset solmut kannattaa kastella ennen sitomista. Pysyvät paremmin kiinni. Veistä käytän ylläri ylläri nyörin katkaisemisessa.

Malli.
Mallina käytän ohessa olevia kuvia joissa kuvataan erilaisia lamellaareja aikavälillä 1000-luvun paikkeilta. Niissä ovat lamelit ainakin tarpeeksi lähellä omien mallia jotta perfektionismini ei aiheuta minulle veritulppaa.

Itse tekoprosessi.
Liitän lamelit yhteen nahkanyörillä. Tämä on syytä tehdä joko hyvin tuuletetussa tilassa tai ulkona. Omaa lamelia tehdessäni sain kaksi päivää kestävän allergisen kohtauksen keskellä talvea. Työkaverit ihmettelivät kovasti miksi popsin allergialääkkeitä 20 asteen pakkasessa. Kerrottuani miksi he katsoivat surullisen ymmärtäen. Summasummarumsummaatisummaa: hengityssuoja on hyvä olla mukana. Eikä kannata välttämättä ihan olohuoneessa tehdä silti.

Ajatuksia ja selittelyä aiheesta.
Lamellaaria ei ole niin yleisesti käytetty pohjoisessa eniten harrastamallani viikinkiajalla. Tietenkin minä, kuten monet muut, pelaan tässä vaiheessa ”vieraillut Bysantissa” kortin ja selitän sen sillä. Mutta kunhan laihdun ja rikastun, tulen vaihtamaan lamelaarini ketjupaitaan viikinkiajalla. Ja sen jälkeen käytän lamellaaria lähinnä 1300-luvun lopun-1400-luvun alun huovin varusteissa Novgorodilaisena sotasaaliin kappaleena. Voi olla että joskus puran sen ja teen siitä kopion Visby lamellaari nro 24:stä. Purkaa se ainakin pitää ennen Grunwaldia. Lamellaarilla on taipumusta ruostumiseen(en suostu tekemään esim. sinkitystä pellistä sitä.) ja sitä on erittäin vaikea putsata kokonaisena. Jäätyään Saltvikin viikinkimarkkinoilla teltan ulkopuolelle kaksi vuotta sitten, on se ollut aika ruskettunut. Mutta ruostuipa eeppisissä olosuhteissa. Ahvenanmaalla oli pahin ukkosmyrsky sataan vuoteen yönä jona se jäi ulos.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s