Varustehourailua

Alla kirjoitelmani aiheesta, kuinka pohtia läpi mitä varusteita tarvitset keskiaikaisena sotilaana. Teksti on alunperin tarkoitettu aloitteleville elävöittäjille. Mutta olen vuosien varrella huomannut että kaikki meistä voivat oppia jotain. Kukaan ei ole valmis.

Melkein kaikki tekstissä olevat liukastumisiin, ruostumiseen, kompurointiin, rahan pistämiseen turhiin esineisiin yms. sähläämiseen, sekä paleluun ja janoon viittaavat esimerkit ovat itse koettuja ja täyttä totta.

Aikakaudesta mainittakoon, että käsittelen lähinnä vuosia 900–1400, alueena lähinnä Eurooppa. Muistettakoon, että tämä on laaja aika- ja alueraja, joten en pysty paneutumaan tarkasti jokaiseen niittiin ja nippeliin. Pyrin sen sijaan antamaan hyvän yleiskuvan mitä varusteisiin voi tai voisi kuulua.

1. Minkälainen soturi olet?

Oletko rivimies, ritari vai jousimies? Oletko ammattisotilas vai palvelukseen kutsuttu maanviljelijä? Oletko saraseeni vai viikinki? Oletko rikas vai köyhä? Tällä kaikella on merkitystä varusteiden kannalta. Lisäksi, jos miettii asiaa etukäteen, pääsee irti ”vähän kaikkea”- syndroomasta. Ettet huomaa käveleväsi ympäri kaupunkia viikinki kypärässä ja Visby haarniskassa, kilpenä buckleri ja aseena turistirihkama Saraseenimiekka tms. Itse syyllistyin harrastuksen alkupolulla juuri tähän syndroomaan, eikä siinä mene muuta kuin rahaa ja hermot (ja ennen kaikkea rahaa). Tutkikaa ennen kuin hutkitte. Eli päätä ensin mikä olet, sitten voit paremmin päättää mitä varusteita hankit.  Vältyt kenties satojen eurojen hukkaostoksilta.

Sosiaalinen status vaikutti varusteisiin ja vaatteisiin, samoin kotialue. On eroa kuin yöllä ja päivällä oletko Pohjois-Ruotsista vai Etelä-Italiasta.

Suositeltavaa on, että itsekin tutkit asiaa, etkä vain odota, että saat vastaukset valmiina tarjottimella. Esimerkiksi on paljon mukavampaa saada sähköposti, missä on kuva kolmesta eri kypärästä ja jossa kysytään onko joku näistä aikakautinen. Eikä sähköpostia, missä kysytään, mikä kypärä on aikakautinen 1100-luvun norjalaisella keihäsmiehellä?

Terve lähdekritiikki kannattaa pitää muistaa tutkittaessa. Esimerkiksi seinävaatteet ja muut aikalaiskuvat ovat kelvollisia lähteitä oman vuosisatansa varustuksiin. Vaikka 1300-luvulla tehty kuva esittäisi raamatullisia tapahtumia, ovat siinä esitetyt varusteet 1300-lukulaisia.

LÄHDEKRITIIKKIÄ KANNATTAA AINA YLLÄPITÄÄ.

2. Vaatteet

Keskiajalla ei ollut maastopukuja tai komeita univormuja. Yleensä oma puoli tunnistettiin siitä mikä oli rintamasuunta itseesi nähden tai esimerkiksi hartiahupun väristä. Ristiretkillä saatettiin myös kantaa ristiä tunnuksena vaatteissaan. Samoin ritarikunnilla oli omat tunnuksensa. 1400- luvulla saattoi jo nousta esiin useampia selviä tunnuksia omaavia kokonaisuuksia. Muttei silti voi vielä puhua univormuista.

Jos tekee yksikön, missä kaikki ovat puettuja tiukasti samanvärisiin vaatteisiin ja kävelevät samanlaisissa tabardeissa ja täsmälleen samanmaillissa kypärissä, on lopputuloksena jotain mikä saattaa näyttää enemmän legolinnan varuskunnalta.

Dokumentteja univormuhenkisistä asuvalinnoista kyllä löytyy. Esimerkiksi, jos yksikkö tuli kokonaan samasta kylästä, saattoi koko yksikkö pukeutua samalla tavalla. Mutta ellei kyseessä ollut esimerkiksi jonkun paronin asemiehiä, oli vaatetus todennäköisesti enemmänkin samansävyistä kuin identtisen väristä. Englannin kielestä löytyy termi ”roughly uniform”, joka mielestäni kuvaa tätä hyvin.

Kenelläkään tuskin oli erikseen taisteluun varattua vaatekertaa, ellei mahdollista pehmustetakkia lasketa mukaan. Mainittakoon toki, että joidenkin lähteiden mukaan saattoivat rikkaat viikingit vetäistä niin sanotusti ykköset päälle taisteluun mennessä, jotta silloinkin pääsisi näyttämään statustaan ja vaurauttaan. Asian ydin on kuitenkin se, että periaatteessa samoja vaatteita käytettiin niin pellolla kuokkiessa kuin taistellessakin.

Kannattaa ottaa selvää minkälaisia vaatteita hahmosi/persoonasi aikakaudella ja sosiaalisessa luokassa käytettiin ja jatkaa sen pohjalta. Vaatteiden tulisi kuitenkin olla mukavat ja lämpimät. Taisteluja ei keskeytetty sateen takia ja jo tihkusateessa taistellessa tulee kylmä (nimim. kokeiltu on). Lisäksi vaatteissa on oltava varaa liikkua ja niiden on oltava kestävät. Unohda lakanakangas viritelmät. Huomioi myös mitkä värit ovat aikakautisia.

Vaatteista ja varsinkin lahkeista voisi sanoa vielä sen verran, että haarniskoiden yleistyessä vaatteet muuttuivat entistä vartalonmyötäisemmiksi, jotta haarniskat olisi helpompi pukea tarvittaessa nopeasti ja jotta ne istuisivat mukavammin päällä.

Älkää unohtako hyviä ja aikakautisia kenkiä. Nykyään hyvät keskiaikakengät eivät nykyään ole vaikeita hankkia ja hyvin hoidettuna ne kestävät useamman vuoden käyttöä. Kenkien kanssa kannattaa kuitenkin aina kiinnittää huomiota niitten pitävyyteen ja opetella liikkumaan niissä ennen kuin säntää ensimmäiseen taistoon. Sileä nahka liukuu esimerkiksi ikävästi pitkässä ruohossa, mutta saattaa pitää yllättävän hyvin liukkaalla kelillä.

Ei kannata säikähtää vaikka tämä saattaa vaikuttaa paljolta mietittävältä. Homma ei ole mitenkään mahdoton, jos vähän jaksaa lueskella ja tutkia.

3. Aseet ja haarniska.

Ensin otetaan puheeksi se, mistä ette tule pitämään. Mikä oli keskiajan yleisin ase? Ei suinkaan miekka vaan keihäs. Keihäs oli oman aikansa AK-47. Kuka tahansa pystyi laittamaan pitkän kepin päähän palan terästä ja osoittaa sillä vihollista. Myös kirves oli yleinen ase. Kirves oli joka tilalla. Samoin jouset olivat yleisiä. Harvalla miehellä oli varaa miekkaan. Se oli etenkin varhaisella keskiajalla enemmän statussymboli kuin ase.

Aseissa muistakaa myös huotra miekalle. On ylen typerä tunne, kun omistaa miekan, mutta tajuaa yhtäkkiä, ettei ole muuta kantomahdollisuutta, kuin tunkea se terä paljaana vyön alle.

Sitten joudun murskaamaan ritariunelmat. Sankarillista ”full-platea” ei pahemmin 1000-1400 välillä käytetty muualla kuin Aku Ankassa. Jäykästä peltilevystä tehty kokohaarniska näki päivänvalon vasta 1300-luvun loppupuolella. Ristiretkillä taistelleiden ritareiden käsitys hyvästä panssarista oli peltikypärä, paljon hyvää ketjupaitaa, pehmustetakki, ketjuhousut ja ketjulapaset. Älkää antako Hollywoodin väittää muuta.

Ritarikypärä on houkutteleva peltipäähine. Mutta pidettyään sellaista kymmenen minuuttia tuli ainakin allekirjoittanut siihen tulokseen, että Kettle hat tai Spangenhelm on ainakin tuhat kertaa mukavampi ja kätevämpi päässä, joitain vaihtoehtoja mainitakseni. Kannattaa taas miettiä minkälaista soturia elävöittää. Varteenotettava vaihtoehto on myös ketjuhuppu. Silloin vain muistakaa laittaa jotain sen ja hiusten (sekä parran) väliin. Muistakaa myös ettei ennen vuotta 1300 ole löydetty yhtään visiirillistä kypärä mallia.

Kehoa suojaa parhaiten pehmustetakki tai paksu villatunika. Lisänä voi olla ketjupaita, jos tahtoo. Eivät kaikki keskiajan soturitkaan omistaneet välttämättä tätäkään määrää suojaa, vaan olivat liikkeellä ”pelkissä” vaatteissa. Käsivarsiin ja jalkoihin löytyy erilaisia tapoja miten suojata ne, mutta niihin suosittelen itse kaivamaan AUTENTTISIA malleja. Kannattaa suoraan unohtaa kaikki kurkkupurkki- ja moottoripyörächapsi-viritelmät. Kättä suojaamaan suosittelen ketjuhanskoja. Nämä eivät aina ole se autenttisin idea. Mutta yleensä käden suojaamisessa ne ovat sallittuja aikakaudesta riippumatta.

Jos tahdot ketjupaitaa raskaampaa voi oppia hakea myös idästä ja hankkia lamellaari haarniskan. Ja jos on vahva olo, niin voi heittää lamellaarin ketjupaidan päälle.

Kilvistä kannattaa muistaa että niitä oli jopa kahden käden asetta kantavilla sotureilla. Kilpi oli esine joka oli melkein kaikilla sotureilla. On vaikea mennä sanomaan mikä kilpi olisi tyypillisin tai geneerisin keskiaikakilpi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jollei tiedä minkä mallin kilven tahtoo, on pyöreä kilpi paras, sillä sitä on käytetty laajalla alueella ja kauan. Mutta tämä on vain kirjoittajan mielipide. Kannattaa muistaa että kilvissä oli myös yleensä hihna millä sen sai kulkemaan selässä. Ihan lepotilanteessa alkaa kilpi nopeasti painamaan uskomattoman paljon. Taistelutilanteessa sitä ei huomaa adrenaliinin pumpatessa.

Lisäksi tahtoisin muistuttaa että unohtakaa roolipeleistä tutut viritelmäyhdistelmät tyyliin puolentoista käden miekka ja heater-kilpi (ns. ritari kilpi). Tällaista yhdistelmää ei oikeasti käytetty.

4. Muu tilpehööri

Eli mitä muuta saattoi soturilla olla mukana? Ainakin jotain mistä syödä ja missä nukkua. Nämä ovat perustarpeita ihmisellä, vaikkeivät varusteet siihen olisikaan aina huippuluokkaa.

Huomiota voi kiinnittää myös uskontoon tai statuksen ilmaisuun sopiviin koruihin. Vyölaukku, uhkapelivälineet tms. Jos on tarpeeksi intoa voi jopa hankkia pienen vyöpussin mihin laittaa kolikkoreplikoita kilisemään, vaikka sitä voi sitten miettiä kuinka järkevää on kantaa rahojaan näkyvästi vyöllä. Tulukset. Eikä pidä unohtaa mahdollisia onnenamuletteja tms. Esimerkiksi Umberto Econ kirjassa Baudolino ostivat hahmot itselleen monenmoista inspiroivaa esinettä markkinoilta. Jokainen osannee käyttää omaa mielikuvitustaan ja järkeään.

Ns. joulukuusi varustelua, eli että kantaa puolen asuntonsa verran tavaraa roikkumassa vyöstään tms., kannattaa myös välttää. Se ei koskaan liene ollut aikakautista.

Eikä pidä unohtaa, että jossain nämäkin kaikki tavarat pitäisi kantaa. Jos tahtoo hard-coreilla voi miettiä onko sinulla VAIN sellaista tavaraa mitä todellakin kaipaisit sotakampanjalla ja mitä jaksaisit kantaa.

5. Mitä pään sisällä liikkuu

Eli miksi keskiaikainen soturi soti? Unohtakaa ensinnäkin kaikenlainen isänmaallinen paatos mitä joskus tässä touhussa näkee. Keskiaikainen armeija ei ollut valtiollinen armeija, jota motivoitiin isänmaallisella propagandalla. Armeijat koostuivat enimmäkseen sotaan kutsutuista maanviljelijöistä tai ammattisotilaista. Rahan lisäksi muita vahvoja motivaation lähteitä saattoivat olla uskonto ja ihan puhtaasti se, että pääsi pois auran takaa pellolta. Ainakin ristiretkillä on dokumentoitu sitä, että miehet lähtivät mukaan vaikka lukittujen ovien takaa. Eikä tuohon välttämättä riitä uskonto motivaatioksi. Mutta tämä on taas vain mielipide.

Se mitä loppujenlopuksi ajan takaa, on että keskiaikainen sotilas ja moderni värvätty varusmies ovat täysin eri asioita. Yritän tällä huomioida sitä, että kun elävöittää keskiaikaista sotilasta, ei se ole sama kuin eläisi uudelleen varusmiesaikojaan, nyt vain hassuissa vaatteissa.

6. Älä tee noin, tee näin

Unohtakaa kaikki mukamas aidot esineet, fantasia, Tolkien miekat, nepparikiinnitykset, sinkitty lanka yms. Tavoitteena olisi kuitenkin luoda aito vaikutelma. Kaikki tekevät virheitä eikä kukaan ole täydellinen. Mutta yrittäminen on aina kiva asia. Useimmiten se ei vaadi sen suurempaa vaivaa ja yllättävän usein paljon pienempää rahallista panostusta kuin huuhaa.

7. Luontoäidin kosto

Luonnonelementit luovat usein oman lisänsä hommiin. Voimme jakaa tämän aiheen kahteen osaan: kesä ja talvi.

Kesällä tulee kuuma. Sitä ei voi välttää. Vesileili on siis kannattava hankinta soturille. Ei ole kovinkaan fiksua antaa itsensä kuivua siihen pisteeseen että kärsii nestehukasta. Lisäksi, jos kesällä ottaa haarniskan pois päältään, kannattaa se laittaa varjoon. Suorassa auringonpaisteessa olevat haarniskat kuumenevat nopeasti siihen pisteeseen, että on epäinhimillistä laittaa niitä takaisin päälle. Jos ottaa haarniskan päältään, on suositeltavaa käyttää mm. legioonaelävöittäjien konstia ja jättää suojukset kilven alle varjoon. Eikä pidä myöskään aristella kaataa niskaansa kannullinen vettä tarvittaessa. Se voi tarvittaessa laskea lämpötilaa mukavasti.

Talvella taas on kylmä. En nyt ala paasaamaan talvivaatetuksesta vaan luotan siihen, että sen verran äidin ohjeet muistetaan. Sen sijaan jaan muutamia omia kokemuksiani. Talvella kannattaa kypärän alla olla kunnolla lämmikettä. Kokopeltinen kypärä imee kylmyyttä itseensä siinä missä lämpöäkin. Itse olen kerran joutunut jättämään kypärän pois, koska se yksinkertaisesti kylmeni liian kylmäksi päässä pidettäväksi. Myös muualla kehon päällä oleva haarniska saattaa yksinkertaisesti jäätyä kiinni vaatteisiin, jos niihin pääsee kosteutta. Gladiator- elokuvassa mainittu tilanne, missä miekka saattaa juuttua huotraan kylmällä säällä, on täyttä totta. Joten, jos on ulkona ja on ase huotrassa, kannattaa välillä vähän yrittää liikuttaa sitä edes takaisin, jotta ei tarvitse kahta kättä (tai miestä) miekan ulos saamiseen.

Kosteudesta yleensäkin sen verran, että se saa metalliset varusteet ruostumaan. Kosteutta on kaikkina vuodenaikoina ja on melkein mahdotonta välttää pientä ruostetta. Kannattaa, etenkin jos on kauemmin poissa nykyajasta, kantaa tarvittavia puhdistusvälineitä tavaroissaan. Jos viitsii nähdä sen vaivan että poistaa pienen läikän heti, saattaa välttyä siltä että se ehtii pinttymään kunnolla kiinni. Hyvä tapa leirielämässä on öljytä aseensa vaikka joka ilta.

Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka se olisi kuinka miehekästä, ei kannata jättää asetta nojaamaan teltan keskisalkoa tai muuta vasten. Sitä pitkin voi valua vettä sisään sadesäällä, koska sen tienoolla on ylhäällä yleensä pieni reikä. Eikä tämä ymmärrettävästi tee hyvää aseelle, joka siihen nojaa. Jos ulkona on kesän pahin ukkosmyrsky meneillään koko yön, nousee teltan sisäinen kosteus väkisinkin siihen pisteeseen, että pientä pintaruostetta on aamulla luvassa vaikka mitä tekisi.

Kommentointi ja perusteltu vastaanväittäminen ovat sallittuja ja jopa toivottuja ilmiöitä.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Varustehourailua

  1. J.Heinanen sanoo:

    Asiallista juttua.
    Vaatimus päättää tai edes miettiä mitä oikeasti haluaa tehdä enenkuin hommaa kiiltävät varusteet ja isoimman tikarin mitä löytyy on kyllä aika paha.

    Voi tietysti miettiä onko varusteita, jotka sopivat useampaan kuin yhteen aikakauteen, kuten kilven yhteydessä totesitkin.

    Modernien materiaalien peittämistä ja naamiointia kannattaa välttää kuin ruttoa, yleensä vaiva ja kustannukset tulevat lopulta pahemmiksi kuin pyrkimys aitouteen. Semminkin, kun kiusaus päivittää viritelmä suhteellsien nopeasti on aika suuri.

  2. Hiien Kissa sanoo:

    Tosi asiallista tekstiä olet saanut aikaan, ei löytynyt mitään vastaanväittämistä vaikka sellaista toivoitkin! Jos harkitsisin sotilaan elävöittämistä, tämä juttu olisi tosi suureksi hyödyksi. Momma is happy 😉

    • knotte sanoo:

      Kiitos! Jos tuo menee sinun filtteristäsi läpi niin sitten ei kenelläkään enää ole valtaa mussuttaa ja itkeä sisällöstä. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s