Älä mene metsään!

Eväspekonin kehotuksesta huolimatta menin kuitenkin. Ja mukana oli enemmänkin ihmisiä. Syynä oli elävöitysreissu Turun lähialueen metsään. Skenariona tarkemmin oli etsiä linnavuoren alueella vaanivia metsärosvoja jotka vaanivat Turun kunnon asukkaita ja maanviljelijöitä.

Eli vietimme viikonlopun laavussa nukkuen, partioiden ympäri metsää rosvoja etsiessä ja siinä ohessa asetekniikoita harjoitellen ja syöden aikakautista ruokaa. Kaikenkaikkiaan mainio reissu. Erikoisesti kruunasi homman se, että meiltä salaa oli yksi organisaattoreista hankkinut meille ns. maaliryhmän, joka meidän ollessa partiolla valtasi leirimme ja antoi meille syyn kunnon loppuskirmishiin.

Ainakaan vielä eivät aivoni ole sulattaneet seikkailua kokonaan eikä mikään hohda tavallista kovempana juttuna mielessäni. Paitsi ehkä se että sielä oli rosmoja. Mutta mikäli sulatan jotain megamerkittävää esiin, lupaan jorista jotain siitäkin.

Jotain tuli opittuakin. Mikäli joutuu juoksemaan metsässä pitkämiekka kädessä, on kätevintä pitää sitä half-sword otteessa.

Olikohan tässäkin postauksessasitten joku syvempi merkitys?  Kiitos kuitenkin kaikille paikalla olleille. Oli megamakeaa. Vähintään.

Ohessa kuva kahdesta huovista sunnuntain iltapäiväauringossa.

ukkelit

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Älä mene metsään!

  1. Johan sanoo:

    Maaliryhmä on konseptina tuttu 600 vuotta uudemmalle ajalle sijoittuvista harjoituksista, mutta sen olemassaolo ja yllätyksen säilyminen loppuun saakka kyllä kruunasi tämän reissun!

    Oma panssarointini osoittautui varsin toimivaksi ja on tuosta mahdollista vähän painoa lisätäkin liikkuvuuden silti liikaa kärsimättä. Sen nyt toki myönnän raskaampaa kaliiperia oleville ja raskaammin panssaroiduille huovitovereilleni, että kyllä hiki tuli jo noinkin!

    Aivan lapsuusajat Vaasan kivisessä saaristossa tuli mieleen loikkiessani kallioilta alas ”Tää on liian jyrkkä, älkää tulko tästä!” huutelin perässä tuleville, itse jo samasta kohtaa mentyäni.

    Keihäs osoittautui kuitenkin yllättävän käteväksi apuvälineeksi metsässä sen toimiessa paitsi vaellussauvana, myös kiipeilyapuna, etenkin alas tullessa. Liian pitkä se ei toki saa olla, muuten on vaan tiellä. Yhdenkäden miekan kanssa ei tarvitse juuri lyhennysotteita harrastaa, kunhan piti terän lähellä vartaloa.

  2. knotte sanoo:

    Heh. Pollaxi on ehkäpä vielä keihästäkin parempi vaellussauva. Sen kanssa tuli useammankin kerran huomattua pettävät kohdat ennenkuin löi ison jalkansa niitten päälle. Sen toinen pää kun on myös metallilla vahvistettu niin siinä oli tarpeeksi massaa menemään ohuen kivien väliä peittävän maakerroksen läpi ennenkuin itse meni läpi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s