Pieniä armoja ja melamiekkoja

Tällä kertaa esittelen viimeisimmän projektini.
Brigida teki ihan järjettömän urakan gambesoniani tehdessä. Joten oli paikallaan tehdä jotain hänelle. Koska hänen keskiaikapersoonansa hengaa usein palkkasotureiden tms. matkassa, oli vain loogista tehdä hänelle veitsi. Misecordie/a tarkemmin ottaen. Veitsi tunnetaan myös nimellä little piece of mercy, sekä tämän eri varitaatioilla. Rakkaalla palalla rautaa on monta nimeä.

Tapojeni vastaisesti ei tämä projekti ole dokumentoitu niin tarkasti kuin moni muu. Useat etsinnät misecordie veitsistä antoivat aina vähän erilaisia tuloksia. Mutta yksi tekijä oli yhteinen kaikissa lähteissä. Ne sanoivat että niitä kantoivat usein naiset jotka liikkuivat kaiken maailman aseistetun roskasakin kanssa.

Joten. Mikäs siinä. Työkalut kauniiseen käteen ja väsäämään. Tapani mukaisesti, olen ihan minimikuvilla liikkeellä.
Ensin tilasin terän täältä. Tämän jälkeen porattiin isohkoon puupalikkaan reikä mihin terän ruoto upotettiin. Palikka oli vähän lyhyempi kuin ruoto joten se pilkisti ulos toisesta päästä.
Tämän jälkeen veistin ja viilasin kahvan muotoonsa. Kahvan muoto ei ole tutkittu koska törmäsin kokoajan mitä erilaisempiin kahvoihin. Koska Brigida ei ole jättiläinen. Tein kahvasta vähän kapeamman. Samoin koska misecordie ei ole mikään hyvätapaisten ritarien ase, jätin kahvan vähän karkeamman näköiseksi. Mielestäni se sopiikin aseen ulkonäköön. Tämän jälkeen hioin kahvan hiekkapaperilla ja hankasin sitä puupalalla missä oli kaarnaa jäljellä joka antoi vähän väriä pintaan. Seuraavaksi niittasin ruodon toisen pään ja valelin kahvan useaan otteeseen öljyllä(ihan rypsiöljyä).

Itse terä on vähän normaaliterää paksumpi koska se on re-enactment kelpoiseksi tehty eikä siten voi olla terävä tai pistävä. Kärjessä näkyvä pieni mutaatio on täysin minun aikaansaamani.

Ain´ it fine

Ja sitten muihin asioihin.

Pistoksissa blogissa puhutaan järkeä. Lukekaa, tykätkää ja ottakaa opiksi. Ja klikatkaa toki sielä olevaa toiseen blogiin vievää oivaa linkkiä. 😉 Katsotaan saadaanko karuselli aikaiseksi.

Ja sitten niihin melamiekkoihin.
Melamiekka oli aikoinaan jonkun turistin käsitys siitä mikä näytillä oleva metallikaarinen jalkajousi oli. Sillä voi meloa ja miekkailla. Tadaa! Mutta ei se mitään jos turistit joskus erehtyvät. Niin erehtyvät historiallisten paikkojen oppaatkin. Ymmärrän vielä sen että joskus voi olla hakoteillä haarniskan painosta tms. Antavathan jopa alan kirjatkin joskus aika hämäriä painoja. Mutta että väittävät että keskiajalla käytäisiin vain kerran vuodessa pesulla tai että astioita ei olisi ollut? Say what. Tällaista silti kuulee ihmisten kertovan eri puolilta maailmaa.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s