TT Osa 2.

Tekemättömien toukokuu jatkuu vain jatkumistaan. Ketjuhuppu ei ole edistynyt sen enempää kuin että olen ajatellut että ”tarttis tehdä jottain”. Mutta gambesoni taas on kohta valmis. Lähinnä hommaa on hidastanut viimeistely. Koko torso on uudelleen ”nakitettu” ja on enää vanhojen ”nakkien” poisto jäljellä. Mutta nämä on ommeltu niin että olen n.15cm välein vetänyt solmun lankaan. Mikä tekee hommasta tuskallisen hidasta.

Käytännön huomioita gambesonin teosta. Aka. Asioita joita itse en ajatellut ennenkuin tein:
Tee homma kerralla kunnolla.
Käytä opasviivoihin voimakkaasti kankaan väristä eroavaa kangasliitua.
Anna pikkuvirheet itsellesi anteeksi.
Suunnittele etukäteen.

Viimeinen huomio tulee siitä että olin aluksi tekemässä hihoihin pitkulaisia ”nakkeja”. Mutta tajusin lopulta että koska hihat ovat kropan puolelta isommat kuin ranteesta, tulisi nakeista hirveän tiuka nippu hihansuuhun. Mutta ne olisivat melkein hävettävän löysällä kropan puolelta.
Joten myöhästyneitä taustatöitä tekemään.
Lähesä kaikissa löytämissäni kuvissa on hihoissa suorat ompeleet. Tai neliö tai salmiakki. Mutta kropassa oli suorat. Mikä siis eteen. Löysin kuvia pourpointeista missä hihoissa oli horisontaaliset ompeleet. Olisiko tässä jotain? Ensin hylkäsin idean siksi että ne olivat pourpointeissa jotka eivät ole sama asia kuin tekemäni pitkä ”jalkaväen” gambeson. Katselin lisää erilaisia kuvia. Pohtiessani asiaa ääneen muutaman kaverin kanssa tajusin että pourpointeissa on istutetut hihat. Kuten myös minun gambesonissani. Joten ehkä se ei olisi se kaikkein suurin rikos tehdä horisontaaliset tikit. Tai Michelinit kuten myös niitä kutsun. Oli miten oli. Ne ovat järevin vaihtoehto mielestäni eivätkä 100% epäautenttinen vaihtoehto. Joskaan eivät myöskään parhaimmat mahdolliset. Mutta mikäli en tee päätöstä ei niihin ikinä tule mitään. Glory ride ja neula käteen!

Sivuhuomautuksena voi mainita että valkoinen lanka jota olen käyttänyt tikkeihin näkyy todella selvästi ainakin toistaiseksi. Jonkun mielestä tämä voisi olla huonon näköistä, mutta ainakin minusta se tekee siitä erikoisen jämerän näköisen. Ei siis aina kannata pelätä ratkaisuja jotka voisivat kuullostaa huonoilta. Langan värivaihtoehdosta nimittäin käytiin jonkin verran keskustelua projektin alkaessa.

Voin muuten todella suositella että ongelmakohdissa juttelee ihmisten kanssa. Jotkut meistä eivät aina hirveästi perusta muitten mielipiteistä. Mutta toisaalta. Pieni ajatusten pompottelu pitää homman elämässä eikä juttu vain juutu omille ruosteisille raiteilleen.

Mutta nyt palaan tekemään niitä hihoja. Kuvia varmaan ensiviikolla luvassa!

Aijoo. UFO listalta voi poistaa pitkäjousen. Se on nyt valmis.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: TT Osa 2.

  1. rautakyy sanoo:

    Ainakin noissa ”Chronique de Saint Denis” -kuvissa 1300-luvun loppupuolelta on melkein järjestään hihansuuntaiset nakit, samoin kuin siinä Charles IV:n Jupon-takissa, joka käsittääkseni on juurikin samanlainen takki kuin nuo kronikoissa kuvatut. Niissä on kaikissa jyrkästi hihansuita kohti jyrkkenevät hihat, jotka näyttävät olevan myös melkoisella pussilla.

    Oma käsitykseni on, että ne on ommeltu siten, että nakit ovat tasaleveitä (ainakin noin suunnilleen) ja hihan alapuolella ne kohtaavat hihan pitkällä saumalla. Voihan myös olla, ettei kainalossa ole pahemmin nakkeja ylipäätään, jottei tulisi turhaa ”melonit kainalossa” vaikutusta. Levenevässä hihassahan sinne helposti muodostuu kolmiomainen ala.

    Kokonaan toinen juttu on voiko niitä kutsua varsinaisesti ”gambesoneiksi”, yleinen nimitys näyttäisi olleen ”jupon” joka kai tarkoitti vain päällystakkia. Noissa mainituissa kuvalähteistä olen itse saanut sellaisen käsityksen, että ko. takkeja käytettiin nimenomaan muun haarniskoinnin päällä (mikä pitkälti selittäisi välillä suunnattomankin pussittavat hihat), tai sen asemasta, mikäli muuta haarniskaa ei ollut. Tämä kai mahdollistaisi noiden takkien luokittelun ”gambesoneiksi”.

    Lisävihjeitä antaa myös Walther von Hochenklingenin hautaveistos, jossa tällainen toppatakki on ketjupanssarien ja (tunnistamattomiksi jäävien) käsivarsisuojien päällä, mutta jonka päälle on puettu rintarauta.

    Nämä kaikki takit ovat ilmeisesti olleet edestä napitettavia, mutta itse lukisin tähän ryhmään myös ”Mustan Prinssin” hautajaistakin. Siinä on lyhyet hihat, joissa on hihansuuntaiset nakit, mutta takki ei myöskään ole edestä napitettava, vaan pään yli vedettävä gambeson. Mikäli hänen hautaveistoksensa pitää kutinsa, tuo takki näyttäisi olleen koko muun haarniskan päälle puettava takki (se ei ole veistoksessa hänen päällään, mutta mikäli olisi se peittäisi kaikki näkyvät haarniskan osat).

    • knotte sanoo:

      Annoitpa taas ajateltavaa. Onneksi en vielä ollut ehtinyt tarttua neulaan. Pitänee huomisen ajan miettiä mitä tahtoo. Saakeli että voi olla monimutkaista. 😀

      Olisiko sitten sinusta hirvittävä ”autenttisuusmurha” tehdä ”michelin” hihat?

  2. rautakyy sanoo:

    Mikäli sille ei ole lähdettä, niin ei kannata tehdä semmoista. Se on mun mielestä hyvä yleisohje näissä elävöitysjutuissa.

    Tässä on erikoinen nakkitakki 1300-luvulta:
    http://www.fioredeiliberi.org/gallery2/main.php?g2_view=core.ShowItem&g2_itemId=6443

    Näillä hepuilla on takit haarniskan päällä, mutta mitään nakkeja ei näy:
    http://www.fioredeiliberi.org/gallery2/main.php?g2_view=core.ShowItem&g2_itemId=11156

    Toisaalta niissä ei ole myöskään napitusta, mutta osassa näkyy joko rinnuksissa tai helmassa niittejä. Koska keskiajalla niittejä ei laitettu takkeihin (tiettävästi) vain sitä varten, että näyttäisi ”kovemmalta”, niillä on varmaan niitattu jotain suomuja takin sisäpuolelle.

    Tossa on kuva tosta Kaarle IV:n takista:
    Red jupon of Charles IV

    Siinä näkyy selvästi miten hihan nakit, jotka alkavat olkapään puolelta tulevat hihansuuhun vain vähän kavenneina siitä, millaisina ne lähtivät olkapäältä ja kainalosta lähtevät nakit päättyvät kyynärpään jälkeen kapenevan hihan pitkittäissaumaan. Kyynärpäälle on pitänyt jättää runsaasti tilaa, koska takin alla (mahdollisesti) pidettävän haarniskan kyynärsuojat vaativat runsaasti tilaa käsiä liikutettaessa.
    Koko takin voisi helposti määritellä kuninkaalliseksi erikoisuudeksi, elleivät lukuisat kuvalähteet tavallisista sotilaista ja ritareista samanlaisissa nutuissa, kertoisi sen olleen yleinen nakkirotsin muoto. Tässä esimerkki:

    Huomionarvoista lienee, ettei taiteilija ole välttämättä vaivautunut kuvaamaan vaatteiden hihasaumoja tai muuta tarinansa kannalta triviaalia. Näin ollen kuva on sinänsä vahvasti ”impressionistinen”, mutta osoittaa silti nakkitakkien käyttöä ja yleistä ulkoasua. Ei hän ole kuvannut panssarikäsineiden sorminiveliäkään erikseen, mutta intuitiivisesti kuitenkin tiedämme, etteivät metallisormisuojat taivu sormen mukana miekankahvan ympäri, ellei niitä ole nivelletty.

    • knotte sanoo:

      Herätit sitten viime hetkellä elävöitysomatuntoni. Suorat ompeleet siihen tulee. Senkin Samu Sirkka. 😛

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s