Yetin paluu

Tarjolla tänään ei Hassisen Kone vaan Haarniskaneuroosin matkaraportti sankarillisesta matkasta Grunwaldin taisteluun.

Ai mikä taistelu? No TÄMÄ. Tai siis sen elävöitykseen siis.

Päivä 1.
Tänä päivänä alkaa leireilykausi, kaikki kulkee kohti kilpi muuria…

Tai jotain sinnepäin. Lähdimme iltasella laivalla kohti Puolaa. Alku osoittautui oletettua hankalammaksi koska netin karttapalvelu ohjasi ihan väärään satamaan. Onneksi kekkasimme tämän ENNEN lähtöä ja saimme kaivettua esiin oikeat kartat.
Tästä osuudesta matkaa ei oikeastaan ole sen kummempaa kerrottavaa. Olimme laivalla. Nuff said.

Päivä 2.

Iltapäivästä saavuimme Puolaan. Ja kulttuurishokki oli pedattu. Olen tottunut siihen että ymmärrän edes jotain siitä mitä luen tai kuulen. Mutta Puolaa en tosiaan osannut sanaakaan ennen tätä matkaa. Enkä mitään hirveän olennaista muuten matkan jälkeenkään.
Positiivista ennakkovaikutelmaa vahvistivat kokonainen kylmälaarillinen meetwurstia ja salamia kaupassa, oluttölkkejä jossa on biisonin kuva ja kauniit maisemat joita maustoivat jotkut sangen post-apokalyptisen näköiset laitokset sielä täälä.
Hämärää käsitystä taas vahvisti se että vessapaperi oli venyvää.
Negatiivista taas se että Puolan liikenteessa paatuneinkin Mad Max fani on kovilla.
Kokonaisvaikutelma jäi siis plussan puolelle huolimatta siitä että matkatoimisto ei ihan onnistunut täyttämään kaikkia tilauksen kohtia. Kuten sitä että kuski puhuisi englantia…

Pääsimme erittäin jännittävän automatkan jälkeen kuitenkin perille leiriin. Heitimme leirin pystyyn postimerkin kokoiselle alueelle leirin kansainvälisellä alueella(leiri oli siis jaettu moneen osaan) yön pimeydessä ja kävimme hyvin ansaituille yöunille heinäpatjoillamme tai kasoissamme.

Päivä 3.

Aamulla laitoimme leirimme ns. Periodikelpoiseksi. Pääsin toteamaan että Puolan kuumuudessa kukaan miehistä ei käyttänyt melkein mitään muuta kuin keskiaikaisia alusvaatteita. Kuumuus oli melkein sietämätöntä. Se ei kuitenkaan estänyt singahtamasta markkinoille hankkimaan uusia mättöhanskoja ja tuliaisia.


Päivä 4
.

Tämä päivä meni lähinnä kärvistellessä kuumuutta. Sekä treeneillä taistelun kuvioista. Tämä oli hiostavaa ja negatiivisen organisoinnin riemuvoitto. Emme taistelun alkaessakaan olleet vielä varmoja missä kohtaa rintamaa olisimme. Mutta sitten taas. Se on ehkä jotenkin aikakautista sekin?

Illan pimentyessä tein havaintoja siitä kuinka helkkarin iso show olikaan kyseessä. Keskiaikaleirin ja markkinoiden lisäksi löytyi seuraavaa. Tavalliset markkinat vieressä. Tivoli, ultrakevyitä lentokoneita ja liitureita yläpuolella, joku pelihalli tms. Valomeri-inferno, benji-hyppy paikka ja jotenkin hirvittävän suomalaisesti kalja-telttoja. Ja ihmisiä joista lihavan pellavavaatteissa olevan miehen kuvaaminen oli tosi jees “ja siitäkin varmaan kivaa…”

Päivä 5.
Iiiim bliind in Gruunwaald! The cannonsmoke is blocking my siiiiight!

Taistelu… Miten sitä kuvaisi. Ensin marssitaan “muodostelmassa” kentälle. Yli 2000 taistelijaa + vedenkantajat. Välillä väistetään ratsuväkeä ja jatketaan heidän nostamassaan pölyssä. Kentällä odotamme ensin taistelun alkua metsän siimeksessä. Siinä ilman kypärää lepäillessä tuli taas jotenki aito olo.
Hassuna mainintana: kompuroin matkalla metsään ja kaksi hanskojeni metallisormista irtosi hanskan ompeleesta. Jotenki ne tuntuvat enemmän omilta kun pitää korjata jotain. Mistäköhän tämäkin johtuu?
Tässä vaiheessa voi olla hyvä kertoa että jostain syystä järjestäjät katsoivat koko sirkuksen vaativan musiikkia. Joten ensin katselimme Saksalaisen ritarikunnan tekevän pahojaan maalaistalolle Gustav Holstin Marsin tahdissa. Ja tämän jälkeen aloimme marssimaan lopulta kentälle John Williamsin Duel Of The Fatesin soidessa. Tämä kuitenkin loppujen lopuksi ehkä vähän hiveli vanhaa Star Wars fania.

Kevyellä jalkaväellä oli taistelu ainakin meidän yksikössä enimmäkseen odottelua. Viholliskontakti oli vähäistä. Janon ja tykkien erittiän sakean savun(pahimmillaan emme nähneet eteemme. Eikä kuulemma suomalaisen tykkisisarkunnan komentaja tykkiääkään) ollessa pahimpia vihollisiamme. Tosin jälleen kerran voin kertoa tunnelman olleen ainakin minusta hyvin pelottavan aitoa. Jano ja pöly polttavat kurkkua, ruutisavu kirvelee silmissä , haarniska vähintäänkin hiostaa ja tunnen kuinka tykeistä ja käsipyssyistä lentävä sälpe liimautuu naamaan. Kaiken seasta näen vihollisen käsipyssymiesten asettuvan yksikkömme eteen ampumavalmiina… Eikun kumaraan. Laukauksen jälkeen omat pyssymiehet ampuvat täyslaidallisen ja sitten mentiin…

Kukaan ei yllättyne että Puola voitti taas? 😀 Propsit tästä taistelusta ihan kaikille. Itselleni kuitenkin suurin fanituksen kohde olivat Liettualaiset ratsastavat jousimiehet. Heidän coolius asteensa oli ehkä rahtusen kovempi kuin muitten.

Lähdimme pitkän jonotuksen ja ratsuväen väistelyn jälkeen marssimaan takaisin. Yleisö jota oli ihan hillittömästi, taputtaa, hurraa ja valokuvaa. Ei ole epäilystäkään ketkä olivat näitten festareiden rocktähdet.

Jostakin kumman syystä käytettyäni yli tunnin nestetasapainon tuomiseen elettävälle tasolle koin tarpeelliseksi vielä mennä pelaamaan “medieval footballia” hetkeksi. Eli käytännössä rugbya halolla. Go figure. Sitten tehtiin taas tunti nestehukkakuolemaa.

Illalla purimme suurimmaksi osaksi leirin ja suurin osa nukkui taivas kattonaan. Taustalla pauhasi yhtäaikaa rockbändi(olisin mennyt heiluttamaan tukkaa ellen olisi jo ollut olotilassa mikä vastaa 3 päivän festaririehunnan jälkimaininkeja), ilotulitus, haitaribändi, tulishow sekä tuhansia humalaisia ja iloisia elävöittäjiä. Sain silti nukuttua kunnolla.

Päivä 6.

Aikainen nousu(klo 4) ja ajo Gdyniaan. Porukkamme laivahytit tunnisti alkumatkasta yli tunnin suihkun suhinasta kaikkien pestessä leiriä itsestään irti. Ja kuten näkyy, seuraavana aamuna olimme kotona.

Summasummasummarumsumffaraa: Skaalalla 4-10.
Immersio: Leirissä 4 taistelussa 9
Hauskuus: 9
Yleinen boogie: 8
Valituksen aiheet(hyvät jutut lienevät jo mainittuja:) ) : Itä-eurooppalaien välinpitämätön asenne.
Menisinkö uudestaan? Tottakai lähden!
Itselle ostetut jutut:
Uudet hanskat
Venäläistyylinen pronssinuija
Huopahattu
Ainakin kahdesta ekasta tulee kuvia.

Muuta: Kiitos ihan helkkaristi kaikille mukana olleille. Niin Harmaasusien, Vapaakomppanian, Sotanorsujen ja Triskelin jäsenistölle. Sekä kaikille muillekkin. Pahoittelen jos joku jäi mainitsematta. Mutta unohdetutkin voivat pitää itseään kiitettyinä. Kuvalinkkejä tulee myöhemmin kunhan saan ne organisoitua jonkinlaiseen muotoon.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s