Liika on liikaa

Haarniskaneuroosin kirjoittajaa EI voisi VÄHEMPÄÄ kiinnostaa jääkiekko tai vastaavat organisoidun uskonnon kaltaiset systeemit. Mutta jossain vaiheessa sonnan puhuminen nyt vain on liikaa.

Eli tämä kismittää.

Jaa… Mitäs ihmettä tässä listassa mainitut joukkotapahtumat sitten ovat? Tai tässä? Tai tässä? Ei nuo nyt ihan festarireissujakaan olleet. Muistaakseni muutamiakin henkilöitä saattoi ruotsista päin lähteä vapaaehtoisina sellaisiin veikeisiin neuvottelunjatkeisiin kuin sisällis-, talvi- ja jatkosota. Ehkä se termi sota nyt sitten on vain liioittelua? Mitäs minä näistä asioista tiedän.

Heja Sverige!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Liika on liikaa

  1. rautakyy sanoo:

    Hahaha! Mihinköhän sotiin tämä herra Matikainen kokee osallistuneensa? No, ehkä tämä Suomen joukkueen voitto osoittaa, ettei jääkiekko varsinaisesti sitten ole mikään älypeli. Tietokilpailusta siinä ei selvästi ollut kysymys. Ainakaan minun käsittääkseni sen edellisen sodan, johon Ruotsi valtiona ei osallistunut, suomalaiset veteraanit ei paljon jääkiekkoa enää pelaa. Afghanishtanissa on tiemmä enemmän ruåttalaisia kuin suamalaisia, mutta sehän ei olekaan sota, vaan vain kriisinhallintaoperaatio tai joku muu ihme… juttu… systeemi… sanahirviö…

    Vakavasti puhuen, militarismi on pelottovan voimakas osa suomalaista identiteettiä. Sen varaan näköjään rakennellaan kaikenlaisia mielikuvitelmia. Ei sitä, että Suomella oli osansa maailmansodassa periaatteessa pidä hävetä, vaikka oltiinkin hävivien ihmiskunnan vihollisten puolella (no, ehkä just sitä jälkimmäistä seikkaa voi vähän hävetäkin), mutta ei se voi myöskään olla meidän kansakuntamme ainoa voimavarakaan. Pelottavinta on se, miten täällä ei vieläkään ole oikein tunnustettu, että missä porukassa sotaan oikein lähdettiin ja että takkiin tuli kaikista urhoollisesta uhrauksista huolimatta. Historia, jota ei tunneta saati ymmärretä tapaa toistaa itseään. Varsinkin mikäli sen yksinkertaistetulla ja itsepetollisilla versioilla lähdetään ylpeilemään, sitten jahka kaikki kärsimys on unohdettu.

  2. Knotte sanoo:

    Aamen veli Kyy! Aamen! Voisin itsekin kirjoittaa varmaan romaanin tuosta suomalaisesta identiteetistä ja militarismista(ja ehkä vielä teenkin). Puhumattakaan sen lieveilmiöistä urheilun puolelle. Lienet huomannut uutiset kuinka Haaparannassa juhlittiin voittoa ruotsista?

    Unohdin muuten mainita että Ruotsillahan oli jotain tekemistä myös Korean sodassa. Sekä tuoreimmassa rähinässä Libyassa. Oli se sitten sota tai sanahirviö.

  3. Johan sanoo:

    Urheilun ja sotahistorian rinnastaminen edes kekseliäinä kielikuvina on oma taiteenlajinsa ja liian tosissaan sitä ei todellakaan tulisi ottaa, etenkään jos faktat eivät ole oikein hallussa.

    Olosuhteisiin nähden Suomi pärjäsi toisessa maailmansodassa hyvin ja voittajan jalkoihin ei jääty kiitos paitsi taistelusuoritusten, myös onnistuneen reaalipolitiikan, joka korvasi oikeaan aikaan jatkosodan revanssihengen.

    Jos nyt ylipäänsä pitäisi mitään sodankäynnin osa-aluetta verrata urheiluun, niin lähinnä olisi varmaan ilmasota, jossa Suomi saavutti yksilösuorituksilla ja joukkuepelillä maailmanennätysluokkaa olevia tuloksia (Hävittäjälentolaivue 24:n pudotussuhde yli 20:1).

    Kaikenkaikkiaan rinnastukset eivät kuitenkaan ole järkeviä jo sodan raadollisen luonteen takia. Sota on sotaa ja urheilu urheilua. Historiallisia hetkiä ja hienoja suorituksia on kummassakin lajissa, mutta keskenään niitä ei tule sekoittaa.

    – J

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s