Vuoden asiallinen postaus / This years proper post

Kuten Furor Normannin kanssa tuli sovittua, tänä vuonna pitää kirjoittaa ainakin yksi täysjärkinen artikkeli. Joten voitte syyttää häntä, mikäli tämä on liikaa. Nimittäin kulttuurihistorian opiskelu on aiheuttanut outoa korroosiota aivoissani ja löydän itseni pohtimasta kaikkea tällaista yön pimeydessä, linnan pimmeissä kopeissa(ihan oikeasti!) ja Hearts Of Iron 3:sta pelatessani.

Prosessi alkoi maatessani Loimaalaisessa pensaikossa kuulien viuhuessa pääni ympärillä. Lehdenkappaleet rapisivat boonieni päälle. Nostin maastokuvioidu G3SG1:seni tulitusasentoon ja rykäisin sarjan vihollisen geneeriseen suuntaan. Täältä maansiirtokoneen alta ei varmaan päästäisi pois yhtenä kappaleena. Ryömin uuteen tuliasemaan ja tunnen kuinka yksi kuula pureutuu kankkuuni ja vinkaisen kuin pikkulapsi. Pentele että co2 toimiset softispyssyt kirpaisevat lähietäisyydeltä. Jep. On tultu softattua viimekesänä. Homman itsessään piti olla vain kevyttä leikkiä kavereiden kesken. Kevyttä leikkiä se onkin, mutta varustelukierre alkoi melkein kaikilla ja melkein heti. Itselläni Vietnamin konfliktin suuntaan. Mistä saattekin joskus vielä todennäköisesti nauttia tekstejä. Mutta elävöitysaspektista, ei softisaseiden tehoja vertaillen. Mutta Vietnam sikseen tältä erää. Nimittäin sen lisäksi että kesän kuulailut virkistivät kummasti, huomasin myös niitten antaneen lisää näkökulmaa elävöityksestä näin yleisesti. Joten kaikille varoituksena. Mikäli wannabeakateeminen pohdinta joka sisältää sanoja kuten SUBSTANSSI, METODOLOGIA tai IMMERSIO aiheuttaa näppylöitä, juokse. Juokse kauas! Kaksoiskukkuloille asti! Tällä kertaa tämä ei taida olla sinun paikkasi. Mutta voit toki syyttää Furoria. Hän se haastoi kirjoittamaan jotain suurempaa.

Ihan ensin termien määrittelyä. Termit tarkoittavat TÄSSÄ TAPAUKSESSA seuraavaa: Immersio: tilanteeseen uppoutumisen ja todelliselta tuntumisen määrite. Substanssi: tilanteen todellseksi tuntuvan tekevien asioiden ja tunteen määrä. Metodologia: ajatuskokoelma mikä tutkii edellämainittujen asioiden aikaansaantia.

Tajusin useita kertoja maatessani tiger stripe kenttäpaidassa jonkun näreen takana olevani aika fiiliksissä. Tunsin olevani Platoon elokuvassa tai vastaavassa. Vaikka kuinka minua kohti ammuttiin muovikuulia moderniin maastokuvioon pukeutuneena 80-lukulaisen konepistoolin näköiskappaleella. Koin kokevani sitä paljon hakemaani immersiota. Vaikka toki koko ajan tiedostin missä oikeasti mennään. kenties siksi että ärsykemäärä on ihan julmetun paljon isompi softatessa ja vaatii nopeampaa reagointia kuin suurin osa perus elävöityksestä on helpompi upota tunnelmaan mukaan. Keskiaikaa tai vastaavaa elävöittäessa homma silloin tällöin nykii siinä, että en syystä tai toisesta tunne olevani muuta kuin moderni tyyppi keskiaika, tai vastaavissa, vaatteissa. En voi sanoa softatessakaan kokevani olevani oikeasti USMC:n tms. sotilas, mutta koen olevani toimintaelokuvan todellisuudessa, mikäli kaikki menee hyvin. Elokuvahenkinen immersio riittääkin sodan ollessa kyseessä ihan tarpeeksi hyvin. En tahtoisi esim. pestä pelosta läpiulostettuja housuja joka erän jälkeen. Immersio tapahtuu kuitenkin muutaman prosentin verran enemmän kertoja kuin elävöittäessä.

Mutta sitten taas. Elävöittäessä olen koko ajan hakemassani aikakaudessa, oikean kontekstin ympäröimänä. Softatessa taas saatuani osuman, menen hetkeksi pelialueelta pois, istun(meidän sääntöjen mukaan) pari minuuttia odottelemassa, otan hörpyt kahvia ja/tai limukkaa ja omenan, lataan lippaat ja taas kohti muovituksen ääntä! Joten kokonaisvaltainen sisältö, substanssi jos saan, jää puuttumaan.

Summattuna. Softatessa omakohtaiselta elävöityspohjalta uppoaa helpommin tunnelmaan, mutta ns. taistelun ulkopuolella ei ole koko hommalla elävöityshenkistä sisältöä. En usko että välttämättä pitäisi toisin olla. Mutta pohdin sitä, missä olisi se viisasten kivi, mikä voisi yhdistää softauksen immersiotasoa elävöityksen substanssitason kanssa ja siirtää sen elävöityksen puolelle. Softauksen puolelle en tunne tarpeelliseksi siirtää sitä. Lähinnä jo sen filosofisen hypyn takia, että mikäli se siirtyisi, ei se olisi enää softausta, vaan elävöitystä. Sitten taas esim. Vietnamin sodan elävöittäminen on taas oma juttunsa. Mikä taas menisi kohdan ”elävöittäminen” alle. Huhhuh. Johan menee monimutkaiseksi. Pysyttekö vielä mukana? Joku kuitenkin miettii että kuinka vähän verta on kahvinkierrossani, niin voin kertoa että hyvin paljon. Pohdin tätä ihan tosissani.

Voimmeko siis olettaa elävöityksen immersion olevan vaikeampaa saavuttaa koska siinä on liian vähän toimintaa? Softauksen immersiotaso kun ei kuitenkaan taas ole ainakaan minulla riippuvainen substanssin tasosta. Ainakaan siinä määrin kuin elävöityksen immersiotaso vaikuttaa olevan. Koen että tässä on ehkä turha pohtia liikoja itse, vaan toivon että kuulisin teidän mielipiteenne asiasta? Huomioikaa kuitenkin että tekstini on pitkälti ajatuksen maastojuoksua, eikä siten ole varmaankaan turvassa logiikkavirheiltä.

:::::::::::::……………::;:;:;…..:::::::::::::;;

I made a pact with Furor Norman. That we each would write one sensible article this year. So blame him if this is too much. Studying cultural history has caused weird corrosion in my brain, and i find myself wondering these things during the night, in the dark corners of a castle(really!) and while playing Hearts Of Iron 3.

This proces started while lying in a bush in Loimaa. With pieces of folliage drippling on my boonie during a fierce offensive. I lifted my camouflaged G3SG1 and fired of a burst in the general direction. But i had a nasty feeling i would not be comming back from under the tractor i was hiding under. I started to crawl to a better firing position when a shot hit me in my but making me scream like a baby. Goshdarnit those co2 airsoft pistol shots smart on short range! Ayuh. I have been airsofting this summer. It was just supposed to be light fun with the gang. Well… as usual, it is light, it is fun, but the sheer amount of gearmongering is astounding. And it started almost immediately with everyone to their own liking. With me towards the Vietnam war. You shall probable have to see articles about this sin the future. But from a re-enactment point of view. No need to fear about seeing articles on differences of airsoft manufactures here. But let´s leave Vietnam where it was. Softing during this summer was most invigorating. But it also gave me new aspects to re-enactment in general. So beware. If you don´t want to handle subjects like SUBSTANCE, IMMERSION or METHODOLOGY in a wannabeacademical environment. Leave the hall! This article is not necessarily for you. But blame Furor. This is his doing by challenging me to write something bigger. 😛

But first let´s define terms. In THIS CASE they mean the following. Immersion: the feeling of being ”for real” in the re-enacted age and place. Substance: the material and immaterial stuff around you that make the feeling of ”for real” possible. Methodology: The collection of philosophies that tries to research how to accomplish the aforementioned things.

While lying i the bushes clad in tiger-stripe i realized that i was quite jacked up. I felt like i was in the movie Platoon. Even that i was assailed by a person in modern camouflage and  a 80-based gun. I felt deep immersion. The kind i allways had searched, even that i still realised where i really were. Maybe this was because airsoft offers more timulus than re-enacting and it needs to be reacted to with greater speed than most general re-enactment. While re-enacting the medieval ages i cant always feel immersion, i just feel like a modern day dude in medieval gear. I´m not saying that i would feel like a real soldier while softing either. That would be insane. But i feel some kind of action movie immersion, and while talking of re-enacting war, it´s enough for me. But still. A higher average immersion level than in re-enactment.

Then again. While re-enacting the ”right” era surrounds me all the time. When softing, if i´m hit, ill just leave the playing area. Take a few minutes break. Grab some sustenance, reload, and back towards the plastic din of the battle i go. So a all encompassing feeling of substance is missing.

Summed up. While softing from a re-enactment tought base, it is easier to reach the feeling of ”being there”, but it doesent have the content of ”true” re-enacting necessarily. I dont believe it allways should be otherwise. But i wonder, what would be the stone of wisdom that could combine the immersion level of airsoft and the substance level of general re-enactment. I dont deel the need to move this to the airsoft side. If it would be, it would be defaultly be re-enactment then, which is not allways reuired. If we talk for example of purely re-enacting forexample the Vietnam war, it is it´s own thing. Which would allso be re-enactment, not airsoft. Gosh this is getting hard on my brains to keep this together. Bare with me. This is stuff i really do philosophize about.

Can we then think that the immersion is harder to achieve in re-enactment because of the lack of fast paced action? The immersion level in airsoft is not then again dependent on the substance. Nott attleast in my world. I feel that i have tought enough of this alone. Do comment and give me your side of this. Please notice that i have written this largely as the ideas have formed in my head without too much editing. so logicall errors are presumed to be lurking in there.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Vuoden asiallinen postaus / This years proper post

  1. rautakyy sanoo:

    Tästä postauksesta on kuule keskusteltu elävöittäjien kesken. Hyvä!

    Oma kokemukseni on, että softaus on vähintään yhtä etäistä toimintaa todellisuudelle kuin re-enactment taistelutkin. Pikemminkin tuo näitä kahta toiminnan muotoa yhdistävä tekijä on tietty herrasmiesurheilijamainen kilpailun muoto. Mutta liian helposti nämä ovat jonkinmoista urheilua, ja itse koen sodan ja urheilun käsitteiden sekoittamisen aina vaarallisena soppana. Perinteisesti sodan ja urheilun käsitteiden sekoittamista on tarkoituksellisestikin käytetty sodan kynnyksen madaltamiseen.

    On ilmeistä, että adrenaliinin erittyessä jännittävän kilpailutilanteen alla, todellisuuden taju muuttuu ja dopamiini saattaa aiheuttaa mielihyvää, jonka mieli tulkitsee aitouden tunteen saavuttamisena, mutta jos semmoiselle antaa liiaksi valtaa, niin pelin sääntöjen muistaminen vaikeutuu.

    Olen havainnut, että omaamme tunteellisemmissa kulttuureissa elävöitysmatsit ovat kilpailuhenkisempiä ja loukkaantumisia pidetään luonnollisempina.

    Taisteluelävöityksessä olen myös havainnut semmoisen väsymispisteen ylityksen, jonka jälkeen kokemus todellisuudesta muuttuu, tai rajoittuu, siinä määrin, että melkein voi kurkistaa aikaikkunan läpi tavoiteltuun historialliseen hetkeen tai johonkin semmoisen paralleeliin, mutta ainakin itselläni se on aina varsinaisen toiminnan välissä. Hetkinä kun ehdit juuri ja juuri vetää henkeä uutta rynnistystä varten. Itse toiminnassa on pakko olla todella kiinni tässä todellisuuden kokemuksessa, ettei riko sääntöjä tai varsinkaan vahingoita ketään.

    Ehkä softauksessa on se puoli, ettei siinä ole aivan yhtä suurta riskiä kavereiden vahingoittamisesta, joten mieli on vähän vapaampi luomaan kuvitelmia toiminnankin keskellä.
    :::::::

    This post has been under discussion between some of us re-enactors. Go for it!

    In my experience airsoft is at least as removed from reality as any re-enactment battles. Rather the two are similar in that they are both kind of gentlemanly sports with a sense of competition. However, far too easily these are representing some sort of sports, and to me mixing the concepts of war and sports is allways a dangerous poison. Traditionally this mixture has been deliberately used to lower the treshold of war.

    It is obvious, that during an exiting competition adrenalin may change your sense of reality and dopamine might cause pleasure, wich the mind reads as a feeling of authenticity, but if you give in too much, remembering the rules of the game may also become harder.

    I have noticed, that in cultures more emotional than ours (wich is cold fish Finnish) re-enactment fights are more competitive, but also more prone to injuries.

    During re-enactment battles I have come to notice a limit of exhaustion, after wich the experience of reality is altered, or limited, as much as to allow a window in time to peer into the timeframe as attempted to re-create or at least to a parallel situation, this only emerges to me during the small luls in between action. You know those small moments when you barely have enough time to take a breether before charging once more to the breach. During action one has to be really connected to the clear level of experience of reality, not to brake the rules and more importantly not to really hurt anyone.

    Perhaps, during airsoft fights the risk of hurting anyone is just that much less, that the mind is not so bound by the reality and may wonder on to imaginary levels of alternate reality.

    • Knotte sanoo:

      Henk.koht. pidän omaa itsehallintaani liian kovana siihen että pelkkä adrenaliinin ja dopamiinin koktaili riittäisi sotkemaan järjestelmäni noin pahasti. Enkä myöskään pidä elävöitysmättöä, historiallista miekkailua tai softaamista itselläni kilpailuna, paitsi ehkä itseäni ja rajoittunutta suorituskykyäni vastaan. Pidänkö näitä sotanakaan? En. Mutta se mitä puhut väsymyksestä ja todellisuuden kokemisesta taas allekirjoitan täysin. Ehkäpä siinä juuri myös ärsykkeiden vastaanotto muuttuu ja eläytymisen vaikeustaso laskee? Olen huomannut tuntevani syvempää immersiota nimittäin juuri rättiväsyneenä.

      ————

      Personally i see my self control too tough for just adrenaline and dopamine to mix up my system of perception that bad. And i don´t either consider re-enactment battle, HEMA or airsoft as a competition, for the exception of competing against myself and my limited abilities. Ar these war? No. But what you say about exhaustion and reality perception is a good theory. Maybe the level of tiredness affects how you perceive reality. At least i have felt more immersion when dead tired.

  2. rautakyy sanoo:

    Aivan, aivan… En tietenkään tarkoittanut, että sulla tai mulla olisi vaikeuksia mättöturvallisuuden kanssa, mutta halusin tuoda esille, sen miten tämmöinen voimallinen eläytyminen voi olla riskitekijä mätössä. Vain tiedostamalla riskit voidaan tehdä jotain niiden välttämiseksi.

    Sodan ja urheilun koktailin vaarallisuudesta kirjoittaessani en myöskään tarkoittanut kumpaakaan meistä, mutta potentiaalisia uhreja näiden käsitteiden hämärtymisestä on niin nuorten softaajien kuin historianelävöittäjienkin joukossa, puhumattakaan mättöjä seuraavasta yleisöstä. Joidenkin asioiden ja kulttuuri-ilmiöiden ylläpitämisessä meillä ei ole vastuuta ainoastaan itsestämme ja tovereistamme, vaan koko yhteiskunnasta.

    Tietokonepelien todellisuudesta etäännyttävästä ja mahdollisesti raaistavasta vaikutuksesta on keskusteltu kyllästymiseen saakka, mutta siitä on myös pelottavia esimerkkejä, vaikkei niiden vaikutus koskisikaan kuin jotain marginaalista ihmisryhmää.

    Käytän vain tätä tilaisuutta jälleen saarnatakseni semmoista elävöitystä vastaan, joka antaa sodasta tai väkivallasta hauskan ja urheilullisen kuvan. Softauksessa on se sisäinen vaara, vaikka yleisöä ei olisikaan paikalla.

    Enkä mä tietenkään sano, että näämä haitat tahi vaarat tekevät kummastakaan harrastuksesta epäeettisiä sinänsä. Päinvastoin. Mikäli kaikki sotimisesta unelmoivat nuoret miehet saataisiin vain leikkimään sotaa leikkipyssyillä tai edes tylpillä miekoilla, poliitikkojen olisi vaikeampi viedä kansakuntia todellisiin teurastuksiin.

    :::
    Yes, yes… Of course, I did not mean that you or I would have problems with self controll and safety in re-enactment or airsoft combat. However, I wanted to express how such a strong emotional response could be the cause of high risks in such situations. As only through awareness of the possible problems we can awoid them.

    Neither did I meant that the cocktail of war and sports is dangerous to either of us, rather that there are potential victims to such conceptual mixups within especially among the younger airsofters, re-enactors and their audiences. As there are some cultural phenomenons in supporting and partaking we are not only responsible of ourselves and our closest, but also of the entire society.

    There has been almost too much talk, about the dangers of computer games having a bunch of negative effects by making these concepts of violence somewhat mixed to some players, but there are some very alarming examples. Even though that may represent a marginal group of people.

    I just wanted to use this chance to once again make a sermon against any re-enactment, that turns war and violence into funny sports. Even though there usually are no audiences to airsoft games, there is the internal danger to the participants there.

    And no, I am not saying that these dangers make either of these hobbies unethical as such. On the contrary. If every young man seeking adventure from war, would restrain into just playing war with toyguns, or even with blunt swords, it would be a lot harder for politicians to drag nations into the actual blood baths.

  3. Knotte sanoo:

    No hyvä. 🙂 Luulin jo että luulet minun olevan sekoamassa. Mutta keskustelu on nyt jumittunut aika lailla taisteluelävöityksen tasolle. Olisi kiva saada se leviämään myös arkitoimien elävöittämisne puolelle. Ainakin itse tarkoitin ajatusmallia koko ”elämän alalle”.
    Se on muuten totta että taisteluelävöitykseen aikakaudesta riippumatta mahtuu jos jonkinlaista kommandoa. Tyypillisin häiriötekijä lienee ainakin se malli joka ei ikinä ole tajunnut sitä että se on jo poistunut armeijan vahvuudesta vaan jyrää sillä hypellä eteenpäin, eikä tajua että kaikki muut ovat suu pyöreänä sen touhun kanssa.
    Mitä taas politiikkoihin ja sotiin tulee, niin olisihan tuo hienoa jos kaikki ratkaistaisiin tylpillä keihäillä. Mutta epäilemättä toinen ”suuri paha” eli kaupallinen sektori munisi senkin ihmisille jotenkin…
    ——————
    Good. 🙂 I tought you tought i was loosing it. The talks have jammed in just combat re-enacting. But i would like to see these toughts aplied on the level of civilian life allso. Attleast i meant my toughts on the whole circle of life.
    And it is true. War re-enactment has a lot of different quacky commandos out there. I think the most typical disturber is the guy who never has realised that he is not in the army anymore and just thunders along in hes own hype, without realising the facepalms around him.
    What comes to politrickcians and war, i woudl consider it mighty grand if wars could be fought with blunt spears. But i suspect that the other ”big bad” aka. the commerical sector would still fuck it up for the people…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s