Ajatuksia / Toughts

Neuroosi alkaa nostamaan ruosteista päätään pitkästä aikaa. Aluksi esitän teille kysymyksen. Mikä/minkälainen on soturi? Vastatkaa hyvillä perusteilla, omilla ajatuksilla ja lainaamatta ketään muuta(pidätän oikeuden olla päästämättä läpi vastauksia mitkä sisältävät liikaa lainauksia).

——————-

Neuroosi is lifting it´s rusty head again. For a beginning, i will ask you a question. What makes a warrior? Answer with good arguments and your thoughts. Not with a lenghty bunch of quotes. I will not let a comment consisting of mostly quotes past the gates.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Ajatuksia / Toughts

  1. Jupe sanoo:

    Itse pidän yleensä soturi-sotilas jaottelusta tässä. Eli soturi on yksilötaistelija, joko itseoppinut, oppimaton tai jonkinlaisessa oppipoika/aseenkantaja suhteessa koulutettu suorittaja. Myöskin taistelussa hakee enemmän omaa kunniaa / mainetta, kuin koko porukan voittoa vaikka osaisikin taistella muiden kanssa yhteispelissä. Useissa tapauksissa soturiuteen kuuluu myös jotain kunniakoodistoa tai ylemmyyden tuntoa (”käyn mieluummin toista kaltaistani vastaan kuin noita kymmentä nostomiestä” ”antautunutta ei teurasteta kentällä” ). Sotilas taas on koulutettu toimimaan nimenomaan ryhmissä ja toistamaan omaa suoritusta mekaanisesti, luottaen siihen että koko porukka tekee näin ja tämä tuo voiton. Esim. Rooma (sotilaat) vs Gallit (soturit) … Usein sanon että soturi voittaa sotilaan, mutta sotilaat voittavat soturit…

    Tämä siis yksi jako mitä olen käyttänyt mielessäni ja teksteissäni…

    • Knotte sanoo:

      Erittäin hyvä jaottelu toiminta pulelta. Mutta onko sinusta, tai kenestäkään muustakaan kunniakoodeissa kenties jotain yhteistä eri kulttuureissa? Miksi joku lähtee elämään kunniakoodin mukaan etc. Yritän hahmottaa sitä että miksi ihmeessä joku lähtee elämään esim. Bushidon mukaan? Tietenkin oma kotikulttuuri vaikuttaa asiaan, mutta kun nyt kerta tykkään kyseenalaistaa kaikkea niin kyseenalaistetaan nyt sitten väkisin. Mikä on se mikä motivoi soturia ja miksi se motivoi? Miksi minä vastaan juuri ennenkuin olen menossa nukkumaan ja kirjoitan vain sekavia?

  2. JHP sanoo:

    Pikku tauko vähän yhdessä jos toisessa blogissa, mutta nyt sattui taas vastaan. Jupen jako soturi/sotilas on ihan validi, mutta ei minusta koko totuus (tuskin nyt hänestä itsestäänkään). Asiaa voi käsitellä myös sellaisesta näkökulmasta, että sotilas on ammatti tai ainakin väliaikainen (enemmän tai vähemmän) vastikkeellinen palvelussuhde, siinä missä soturi enemmänkin kulttuurillinen tehtävä.

    Toisaalta sotilas on terminä modernimpi, eikä poissulje sitä tosiasiaa, että sotilas voi olla soturi. Suomen Puolustusvoimat kutsuu sotilaitaan termillä taistelija, mikä kääntyy englanniksi joko fighter tai warrior, joista jälkimmäinen taas kääntyy takaisin soturiksi. Terminologian taustalla voi olla ajatus siitä, että Suomessa on perinteitä käsittää sotilaatkin enempi aloitekykyisinä ja ajattelevina yksittäistaistelijoina kuin miettimättä käskyjään toteuttavina, passiivisina suorittajina.

    Soturin käsitteestä palaisin kuitenkin vielä tuohon kulttuurilliseen tehtävään. Soturi voi tehdä yhtä ja toista elääkseen, mutta soturin kulttuuri (tai vaikka vaan ihan yksilön tai perheyhteisön selviytyminen) edellyttää häneltä myös ns. soturikuntoa. Eli fyysisiä, henkisiä ja aineellisia valmiuksia käydä sotaa tarpeen vaatiessa tai kuten usein tapahtuu, tilaisuuden tullessa.

    Modernissa rauhan aikaa elävässä yhteisössä soturiuden toteuttaminen on vaikeahkoa, enkä laskisi kaikkea maanpuolustusaktiivisuutta, toimintaorientoitunutta harrastuneisuutta, rauhanturvatehtäviin hakeutumista saati kaljatuopin ääressä taktikointia ja itsensä ”soturiksi mieltämistä” sellaiseksi. Mutta ehkä osa tai kaikki noista on myös soturihenkisyyden ilmenemismuotoja?

    Jupe ja Solmu liittivät tietynlaisen eettisen koodiston noudattamisen osaksi soturina olemista. Mitään automaattista elitismiä ja filosofisuutta en tuohon suoriltaan liittäisi, enempi Solmun esiin nostamaa kotikulttuuria. Ja minä kyseenalaistaisin sen, etteikö sotilaalla voisi olla vastaavaa soturin etiikkaa, millaiseksi se käsitetäänkin. Näkyyhän se mm. Geneven sopimuksiin kirjatuissa periaatteissa kuinka sotaa voi ja kuinka ei voi käydä ja mikä on yksittäisen sotilaan velvollisuus ja vastuu.

    Yhteenvetona sanoisin, että sotilas ja soturi eivät poissulje toisiaan, mutta toisaalta eivät ole myöskään sama asia. Sotilas voi olla sotilas, sodankäynnin ammattilainen tai toimija, olematta ns. soturihenkinen, jos vaikkapa toimialana on huolto tai tekniikka. Mainittuja aloja väheksymättä. Soturi voi olla myös olematta sotilas, jos kulttuuritausta tai itse itseltään sitä edellyttää ja fyysiset, henkiset ja aineelliset valmiudet löytyy. Jos niistä uupuu, on ehkä ”soturihenkinen” tai ainakin ”wannabe-soturi” tai ”weekend warrior”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s