No. Tässä yksi vaihtoehto. Näin minä ikävä kyllä ajattelen.
Huomaan: Portaissa on naula irti. Se repäisi nahkaa kantapäästä niin että nilkutan. Unohdan tämän pariksi päivää kun kantapää paranee. Sitten alkaa se elävöittäjäosuus.
Lauantai illalla:
Mietin: pitäisi sille naulalle varmaan tehdä jotain.-Missäköhän vasarani on? -En tiedä. -Hmmm… jos mättökamojeni seassa olisi sotavasara voisin mennä sen kanssa ja naulata sen sisään ja murahdella miehekkäästi.-Hmmm… millaisiakohan vasaroita skandinaviassa oli 1300-luvulla ja eteenpäin? -Sopisikohan se kittiini? -Mistäköhän sellaisen saisi? -Paljonkohan se maksaisi?
Tässä vaiheessa huomaan autuaasti jo unohtaneeni koko naulan ja muistin vasta tänä aamuna mennä naulaamaan sen kiinni.
Tarinan naula on siinä syvyydessä missä kuuluukin. Tarinan vasara oli ja on kalupakissa. Tarinan kantapää alkaa paranemaan.
Tarinan päähenkilö ei vielä omista sotavasaraa.
Haarniskaneuroosi 
Sanotaan että jos sinulla on vasara, näet kaikki ongelmat nauloina. Tuo toimii näemmä toisinpäinkin, eli jos ongelmasi on naula, näet vain vasaroita… 🙂
Vasaroita tai muita välineitä joilla lyödä naula sisään. Jos sen voisi tehdä zweihanderilla olisin varmaan pohtinut sellaistakin. 😀 Hmmm…. nunchakuilla sen varmaan voisi tehdä… 😛
Et tainnut olla näkemässä, kun linnalla piti veistää parruja sopivamman kokoisiksi? Porukan ainoa kirves sattui olemaan mun sotakirveeni. Muuten ihan hyvä, mutta pirun painava, ja hamarapuolen piikki on vaaraksi silmille 🙂